Blogin aloittaminen. Kuka kirjoittaa?

Aloitetaanpas blogi elämästä ruuhkavuosien rauhassa✌️

Tervetuloa seuraamaan blogiani! Täällä jaan tarinoita elämästäni, unelmistani ja omien juttujen etsimisestä. Haluan blogissani tuoda myös vinkkejä ja oivalluksiani positiivisen psykologian ja muiden opintojen, sekä elämän kokemusten vinkkelistä. 

Pidän Kuningasidena kappaleen Enemmän duoo ku sooloo kohdasta, "sisko elä luovuta vielä, me ollaan vihdoin oikeella tiellä. Matkan pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää, mä otan sut vaikka reppuselkään". 

Soikoon tämä tunnarina kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia, eli elämään ruuhkavuosien rauhassa! Korjaillaan ennemmin niitä toistemme kruunuja ja tuetaan tässä hektisessä ja ärsykkeitä tulvillaan olemassa maailmassa. Tarjotaan toisillemme enemmän sitä duoo, otetaan sitä myös vastaan, eikä pusketa läpi pelkällä soololla. Jaetaan ja otetaan vastaan vertaistukea ja vinkkejä ruuhkavuosiin💖

Ajattelin tässä postauksessa esitellä itseäni alkuun ja sitä miksi olen päättänyt ryhtyä kirjoittamaan.

Kuka on kirjoittaa?

Olen 35-vuotias, uusperhe arkea maaseudulla elelevä nainen. Olen puolisoni kanssa puhaltanut yhteen ( hyvinkin vaivattomasti hehkuvaan) hiileen kohta neljä vuotta. Meillä molemmilla on kaksi lasta, eli yhdessä muodostamme ihanan kuusi henkisen uusperheen.💗 Kotonamme karvojaan karistelee myös 11 vuotias jackrusselinterrieri narttu ja tuoreimpina tulokkaina kaksi maatiais kattia.

 Minä olen luonteeltani positiivinen ja elämän myönteinen. Elämäni suurin haave on ollut perheen perustaminen ja suurimmat haasteeni elämässä onkin heitetty eteeni juuri sitä tavoitellessani. Olen aina ollut avoin puhumaan kokemuksistani, sillä saamalla vertaistukea ja erilaisia näkökulmia asiaan auttaa minua parhaiten käsittelemään asioita ja kohtaamaan asiat paljon avarakatseisemmi. Tässä taidossani olen harjaantunut valtavasti viimeisen viiden vuoden aikana. 

Positiivisen psykologian ohjaaja

 Olen tänä syksynä valmistunut Positiivisen psykologian ohjaajaksi ja haluan jakaa oppimiani vinkkejä ja oivalluksia kohti onnellisempaa elämää myös blogini kautta. Olemme suomen ensimmäinen porukka joka valmistui tämän tittelin alle.

Erästä koulutehtävääni tehdessä lopputulemana oli lause, joka kosketti ja innoitti opettajaani ja josta taas minä sain valtavasti itsevarmuutta ja mahtavan onnistumisen kokemuksen. Koin myös, että koska se aiheutti meissä ns. wau efektin, mahtaa minulla olla jotain jaettavanani myös muille ja niinpä päätin luoda tämän blogin. Lausehan oli siis, 

 "Tunnen eläväni tähänastisen elämäni seesteisintä ja onnellisinta aikaa, vaikka olemmekin ruuhkavuosien hektisimmässä kohdassa. Suurimpana syynä onneeni on ihmissuhteet, sekä suhde itseeni."

 Kirjoittamisen kipinä - Lukihäiriöstä kirjoittajaksi

Olen lopulta kuitenkin hyvin tuore kirjoittaja. Kirjoittaminen vei minut mukanaan erityisesti isäni kuoleman jälkeen. Aloin aluksi kirjoittamaan runoja ja ajatelmia, joita jaoin instagram-tilillä. Niitä kirjoitellessani olen kuitenkin huomannut haluavani kirjoitella, joko enemmän, tai selittää runojeni takana olevaa tarinaa. 

Kirjoittamaan uskaltautuminen ja vieläpä julkisesti on minulle uskomuksen purkamista. Kamppailin kouluaikoina lukihäiriön kanssa, mikä sai minut uskomaan, etten osaa, enkä voi ilmaista itseäni kirjoittamalla. 

Muistoja koulusta

Jo ala-asteella minut vietiin erityisopettajan luokkaan säännöllisesti, jossa tuijotin oranssia kovaäänistä laatikkoa pöydällä, missä pyöri sanoilla varustettu paperirulla välillä nopeammin ja välillä hitaammin.

Minä en osannut lukea oikein, luin väärin ja koska luin väärin en osannut myöskään kirjoittaa. Minulle tuli kirjoitusvirheitä muita enemmän ja lukeminen takelteli. En lukenut kirjoja, koska kuvittelin, että siinä kestää niin kauan, kauemmin, kuin muilla ja, että ehdin kyllästyä.  Tätä ajatusta kannoin siis koko koulutaipaleen mukanani. 

Olisiko minulle muodostunut kuvaa, etten voisi ilmaista itseäni näillä tavoilla ja olisinko ruokkinut mielikuvitustani lukemalla kirjoja enemmän myös omaksi iloksi, jos asia olisi hoidettu eri tavalla?

Kirjoitus nälkääni olen vuosien varrella purkanut päiväkirjaan, koska tiesin, ettei kukaan koskaan lue niitä. Minua on aina kehuttu rikkaaksi tarinan kertojaksi ja huomasin vanhempana pitäväni satujen lukemisesta lapsille ääneen, koska he eivät tiedä, jos luin jossain kohtaa väärin. Usein tylsiä kirjoja jopa väritän hieman lisää, jos sivulla on, vain lause, tai pari. 

 Kului siis 27-vuotta ennen kuin tämä uskomus kirjoittamiseen alkoi purkaantumaan ja miten voimaannuttavalta tuntuukaan purkaa ajatuksiaan ja tuntemuksiani kirjoittamalla.

Tässä vielä alla yksi jakamistani runoista koskien juurikin kirjoittamistani.

---

 Loppu ganautus!

Olkoon loppu ganautukseni aika! 

(eli loppu sanojen, lopputuleman, tai ilmoitusasian, niin kuin kotonani asia tunnetaan)

 Ihanaa aloittaa kirjoittaminen! Nyt siis ensimmäinen teksti eetteriin!

Toivoisin myös, että sinä mietit mikä toiminta tuo myönteisiä tunteita elämääsi voimaannuttaa sinua ja luo läsnäolon tunnetta?

Onko sinulla jokin uskomus, mikä estää sinua tekemästä jotain mistä voisit pitää?