Uusperhe ja vauva: Kun lapsiluku ei ollutkaan täynnä

Kun lapsiluku ei ollutkaan täynnä

Ei enempää lapsia

Kun mieheni kanssa aloimme tapailemaan puhuimme heti läpi myös tulevaisuuden haaveet perheen osalta. Molemmat olimme olleet naimisissa ja yli 11 vuoden suhteissa. Molemmilla oli jo kaksi lasta. Olimme molemmat sitä mieltä, että neljä lasta on oikein hyvä, emmekä tee enempää. 

Kun yhteiseloa oli takana reilu kolme vuotta olimme syöneet sanamme jo monessa asiassa johon olimme sanoneet " ei koskaan".

Huomasimme, kuinka hauskojen kissavideon lisäksi olimme ryhtyneet lähettelemään toisillemme myös vauvavideoita. (Kissavideoita tuli myös ennen kuin meille iski pakottava tarve saada kissa.)

Naljailimme puoli tosissaan ehkäisyn pettämisestä ja kuvittelimme millainen meidän vauva olisi ja mitä se perisi kummaltakin.

Vakavaa keskustelua

Kun olimme aikamme videoita lähetelleet ja asiasta "vitsailleet", oli aika puhua aiheesta vakavissaan. 

En muista kumpi asian otti puheeksi, mutta se aloitettiin jotakuinkin niin, että kuinka paljon vitsailemisen lomassa oikeasti asiaa mietittiin. Kumpikin oli tietenkin asiaa pohtinut, vaikka olimmekin aikanaan puhuneet, että ei enempää ja muillekin sanoneet, ettei meille tule enää lapsia. 

Kävimme keskustelun siltä pohjalta, että mikäli lapsen haluaisimme tehdä sen aika olisi lähitulevaisuudessa öbaut n. 2 vuoden sisällä, koska olimme kumpikin jo 35 vuotiaita. 

Sitten mietimme perheemme dynamiikkaa. Olimme myös lapsille aina sanoneet ettei me tehdä lapsia, kuinka he sen ottavat? Tähän asti vanhin on ainakin ollut jyrkästi sitä mieltä, että talossa on jo riittävästi lapsia.

Mietimme rahallisen puolen, työkuviot etc. Lista jatkui sen osalta miten järkevää se olisi, tai miten se vaikuttaisi mahdollisesti hankaloittaen arkea? 

Sitten ryhdyimme miettimään mitä se voisi parhaimmillaan tarkoittaa? Mitä hän toisi perheeseen, kuinka se vaikuttaisi meidän jo neljän lapsen väleihin? Miten ihanaa olisi kokea vauva-arki yhdessä, jo hieman "kokeneempina" vanhempina ja eri parisuhteessa?

Tätä pohdintaa jatkui jonkun aikaa, mutta palasimme aina kysymykseen: 

Katuisimmeko joskus, jos emme antaisi mahdollisuutta?

Raskaaksi keskenmenon jälkeen

Kuvassa kissa-ja vauvavideoiden saldo😂

Huhtikuussa 2024 otettiin kierukka pois mieheni synttäreiden kunniaksi. Elokuussa koimme keskenmenon. Keskenmenon koettuamme keskustelimme paljon. Pohdimme mahdollisuutta keskenmenon uusiutumiseen, mutta halusimme myös luottaa mahdollisen uuden raskauden onnistumiseen. 

Kun joulukuussa huomasimme, että meillä oli jälleen pieni matkassa olimme yhtä aikaa pakahtua onnesta ja yhtä aikaa jännittyneitä. Aivan kuin meille olisi uskottu jotain todella pientä haurasta ja salaista. 

Pyrimme kuitenkin olemaan luottavaisin mielin ja halusimme kertoa asiasta myös läheisillemme. Menimme ultra ja neuvolatapaaminen kerrallaan. Kerroin keskenmenon hieman varjostavan omaa mieltä, enhän silloinkaan ollut tuntenut/aavistanut keskenmenoa. Neuvolasta oltiin ymmärtäväisiä ja sanottiin, että sydänääniä pääsisi kuuntelemaan aina, kun siltä tuntuu, mikäli se yhtään stressiäni/stressiämme helpottaisi💖

Joka kerta ultrassa tai neuvolassa sydänäänet kuultuamme hieman painolastia putosi hartioiltamme, siellä meidän vauva kasvaa💕

Kerron eri postauksessa siitä, kuinka asiasta kerrottiin lapsille ja kuinka odotus sujui.