Lapsettomuudesta äitiyteen

Toteutuneita haaveita, ajatuksia äitiydestä - 
Mikään ei mennyt niinkuin haaveilin, 
mutta lopulta kaikki on paremmin, 
kuin olin koskaan osannut haaveilla💕 

Äitienpäivä 2024- oksennusta ja onnea!

Meidän äitienpäivä alkoi oksennustaudilla. Suht normi päivä tämä olisi ollut muutenkin, mutta kyllä tänä päivänä aina hieman enemmän äitiyden merkitystä elämässään pohtii🩷

Nyt kyllä olo on ollut herkkä koko viikon. 

Viikolla osallistuin esikoiseni tärkeän henkilön päivään. En ehkä ollut ihan ykkös vaihtoehtona hänen kutsulistallaan, mutta keskelle viikkoa ajoittunut päivä oli ehkä muille hankala järjestää. 

Sanoin hänelle, että äiti voi kyllä tulla, johon hieman pettyneenä joutui myöntymään, kun muita ei päässyt. 

Kaiken alku "vastustelun" jälkeen hymy ja huudahdus jonka sain, kun ilmestyin eskaritilan eteiseen oli rakkautta. Ei arkaillut poika näyttää tunteitaan luokan edessä, kun rutisti käsivarttani halaili ja lauloi meitä varten harjoitellun laulun kovaan ääneen. Minä itkin. 

Kotimatkalla sanoin molemmille pojille, että voitte aina luottaa siihen, että jos kukaan muu ei toiveistanne huolimatta tule paikalle, niin äiti tulee varmasti, aina💕

Mitä äitienpäivä oli minulle ennen ja mitä se on nyt

Minulle ja monelle muullekin äidille äitienpäivä on joka päivä. Vahvimpia luonteenvahvuuksistani on rakkaus ja kiitollisuus ja se tuntuu, sekä näkyy joka ikisessä päivässäni, mutta erityisesti äitienpäivässä.

Minulle äitiys on ollut elämäni suurin haave ja elämä antoikin minun sitä odottaa kahdeksan vuotta yritykistä huolimatta. 

Lapsen saatuani en oikein muusta suuresta osannutkaan haaveilla ja olin jopa valmis luopumaan monesta omasta asiasta elämässäni. Onneksi tässäkin asiassa olen kasvanut, sekä kehittynyt ja uusia unelmia on jälleen alkanut tulemaan, sillä ilman unelmia ja haaveita ei toivokaan saa ruokaa. 

Haluan jakaa muutaman somepostaukseni vuosien varrelta tähän avaamaan ajatuksiani äitiydestä.

Postausten väliin mahtuu kuusi vuotta ja niistä huomaa myös hyvin elämän ja ajatusten kehittyneen ja kasvaneen. 

Tuohon kuuteen vuoteen mahtuu toinen raskaus, synnytys ja lapsi, avioero, henk.koht. konkurssi, itsensä löytämistä, rajojen asettamista, uusi rakkaus, talon myyminen, muutto maalle ja uusperheen rakentamista.

Mikään ei elämässä mennyt niin kuin olin haaveillut, mutta lopulta kaikki on paremmin, kuin olisin koskaan osannut haaveilla💕

________________________________________________________________________________

2017 Ensimäinen äitienpäivä äitinä

Kahdeksan vuotta sitten, näihin aikoihin mietin, että ensi vuonna minäkin varmaan jo vietän äitienpäivää, tai ainakin olen raskaana.

Vuosi sitten mietin, että onnistuukohan tämä toinenkaan hoitokerta? Entä jos ei, niin entäs sitten se kolmas ja viimeinen? Entä jos minusta ei tulekaan koskaan äitiä? Minusta, joka oli aina haaveillut tekevänsä suurperheen.

Monta kertaa vuosien aikana kuulin neuvon "lakkaatte yrittämästä niin sieltä se sitten tulee".

Vuosi sitten toistamiseen itseni piikittelyn aloittaessa päätinkin ajatella, että nyt tämä muuten onnistuu, ei ole vaihtoehtoja. Nyt loppuu se yrittäminen.

Tämä päivä ei ole itsestäänselvyys.
Moni ei pääse tätä toiveistaan huolimatta koskaan viettämään omanaan. Eilen oli lapsettomien lauantai, jota äitienpäivän aattona vietetään. Ajatukseni myös heille.

Kiitos 👦, joka laittoi kanssani kaikki peliin, että suurin unelmamme toteutui. Kiitos läheisillemme jotka olivat tukena kaikki nämä vuodet ja tästä eteenpäinkin. Kiitos myös nyky lääketiede ja KYS:in hoitohenkilökunta niin matkan alussa ja helmikuussa sen tulosta ulos saatellessa.
Isoin kiitos 👶, joka vuosi sitten otti minusta otteen mikä ei irtoa koskaan💗

Minä olen nyt äiti ja maailman onnellisin sellainen💗
Hyvää äitienpäivää kaikille💗

________________________________________________________________________________

2023 Äitienpäivän aatoksia uusista vinkkeleistä

Äitiys, status, tunne ja asia jota ole saanut nyt elää kuusi vuotta. Äidiksi tuleminen on ollut elämäni suurin unelma. Asia joka kuitenkin oli täysin verhon takana kahdeksan vuotta, enkä tiennyt avautuuko se minulle koskaan. Kun lapsettomuus tulee joskus puheeksi jonkun kanssa kerron sen lähes unohtuneen lapsien tulon jälkeen. Kaikki se tietämättömyys ja suru on pyyhkiytynyt muistoista, mutta kun näin äitienpäivän kynnyksellä, lapsettomien lauantaina palaan niihin vuosiin, muistuu mieleen paljonkin tunteita ja ajatuksia. 

Muistan ajan, kun autoa ajaessa haaveilin komentavani takapenkillä tappelevia lapsia, heillä oli jopa nimet, Seppo ja Aino. Muistan, kun tunsin lämpöä jonkun luullessa minua tutun lapsen äidiksi kaupassa, vaikka korjasinkin asian. Muistan, kun ostin tavoite mekon, en itselleni vaan tytölle, jonka ehkä joskus saan. Muistan, kun sain elämäni ensimmäisen ja ainoan keskenmenon vappuna 2014 ja koin samalla pohjatonta surua menetyksestä, sekä suunnatonta iloa toivosta.

Tästä kului kutenkin muutama vuosi vielä ennen kuin toukokuun lopulla 2016 minulle soitti KYS:n ivf-hoitaja toisen hedelmöityshoito kerran onnistuneen.

Tiesin sen jo, koska olin sitä ennen löytänyt kaksi neliapilaa ja tuntenut mieletöntä rauhaa kehossani💗 Sama tunne tuli uudelleen ilman hoitoja vuonna 2019 ja testi sen vahvisti💗

Äidillisyys on asia jota tänään pohdittiin ystäväiseni kanssa. Se ei vaadi äidiksi tulemista. Äidillisyys on jotain paljon alkukantaisempaa. Se on sitä mitä äitimaa meille tarjoaa juuri nyt luonnollaan. Se on valoa pimeyden jälkeen, lämpöä ja turvaa, jota lehdet luo pesänsä rakentaneille. Ravintoa niin vatsalle kuin silmille. Vakaata maata jalkojen alla, toivoa.

Äidillisyys on jotain, mitä ei liiaksi voi sitä tarvitseville tarjota, mikä ei myöskään katso sukupuolta.

Lapsettomien lauantain ajatukseni💗
Ajatukseni, tukeni ja toivonkipinäni heille💗

Loppu ganautus!

Parasta mitä sain aikaan, sai parasta aikaan minussa💓