Flunssakausi ja mamaflu, mitäs ihmettä?

Äiti on mutella🙊

Näin pääsee harvoin käymään, mutta kun pääsee, niin siinähän sitten ollaan. 

Flunssapöpö, mikälie taklas kertamas kaikkiaan ja huolella ÄITIN tällä kertaa. 

Olo alkoi viikko ja äityi huonommaksi sellaista kyytiä, että piti hälyyttää oma äiti avuksi keksken päivän, ettei mene touhu lasten kanssa aivan mykkäfilmiksi. 

Ensin vain pieni kurkun ärsytys, sitten tunne muuttui pistäväksi, alkoi poskiontelot tuottaa sitkeää limaa, joka ei varsinaisesti nenästä tursaja vaan valuu nieluun ärsyttämään. Mennessään tämä rytinä vei tietenki äänen, jota etsitään edelleen.

Mitä enemmän sitä käytän, sitä mukaan se myös vähenee. Hyvää tekee lämmin ja kostea, esim. sauna, mutta ei löylyt, eli vastaanotto ja keskusteluajat voi varata saunanlauteille. 

Onneksi korona buumissa ostettiin huoneilman kostutin, sen alla olen nukkunut kaksi yötä ja ah autuutta. Olo edelleen väsynyt, mutta muuten alkaa jo palautumaan, ymmärrän myös olla nyt höyryämättä liikaa kotiaskareita.

No mitenkäs tämä näkyy arjessa, niin sitäpä onkin ollut harmillista ja hauskaa seurata😅

Harmillisinta on, kun 6kk vauva hieman ihmettelee äitin hiljaisuutta. Selvästi pieni pää miettii välillä mikä tässä hommassa mättää, kun äiti ei puhu normaalisti, ja jos puhuu, niin puhuu hiljaa. Meidän tytär on puoliksi kuuro, joten jo se itsessään luo haasteensa. No ainakin on tullut katsekontaktia ja leveää hymyä tarjoiltua kaiken lepertelyn sijaan.

Paljon jää asioita sanomatta. Tämä tietenkin monessa tilanteessa hyväkin. Olen huomannut mitenkä turhiin hetkiin sitä täyte asiaa työntäisi😅 Toki myös huomaan jotenkin yksinäisyyttä, kun en pääse ääneen pälpättämään päänsisäisiä ajatuksia, eli nyt se pälpätys jää pään sisään. Mies jo kauhulla odottaa, kun alkaa ääni taas kulkemaan, että pupatan varmaan yötä päivää😂

En voi huutaa. Tässäkin puolensa. En voi huutaa, eikä näköjään olisi tarvekkaan, mutta halusta päätellen olen siis ollut huutaja, olenko jatkossa? Jää nähtäväksi😅  Komentaessa olen kovaääninen, mutta näkyy ihan sormien napsuttelukin tepsivän. Tietenkin tässä tullut kehityttyä luokse menemisessä, tai pyytämisessä ja sitten maltillisemmin selittäessä. 

Sitten ihan tällainen varmasti joka kotiin tuttu, viereisestä huoneesta kuuluva "äiti!", johon en voi vastata. Sit sitä kailotetaan muutamaan otteeseen, ennen kun tulevat hieman turhautuneena ja ovat, että "aaai nii, ku sä et voi puhua"😅  

En voi myöskään huutaa mitään valmistelevia askareita eri tilasta, kuten syömään, kohta saunaan, pukekaa vaatteet etc. Tähän olen käyttänyt sanansaattajaa, tai viestinviejää😅 Toiminut sekin.

Yleinen seurustelu uupuu. Lauantaina uskaltauduin kuitenkin kauan odotetulle ensimmäiselle "get awaylle" miehen kanssa tyttäremme syntymän jälkeen. Käytiin katsomassa Köpi Kallion- Huono suoritus, mikä oli kylläkin hyvä suoritus😜 Mukana meillä oli läheinen ystäväpariskunta. Olivat kylläkin tietoisia puhekyvystäni ja sitä yhdessä naureskeltiin. Onneksi ei ollut minun stand up keikka... Kivahan se olisi ollut tunnin ajomatkalla suuntaansa vähän kumppaninkin kanssa jutella, mutta niinkuin aikaisemmin jo mainitsin, mieheni malttamattomana odottelee jo juttujeni jatkuvan yötäpäivää😅

Odotan joka aamu herääväni jälleen enemmän ääntä omaavana. Tiedän kyllä, että revittelemään ei heti pidä lähteä. Levätköön siis karaoke mikit vielä hetken😉😅 

Tänään taas selkeämpi ja virkeämpi olo ihan kokonaisvaltaisesti, vaikka huomaan äänen katoavan, mikäli pidempään jutustelen, eli malttia malttia.

p.s. Huvitti tuo koirakin kuvaa ottaessa. Hän on ollut myös ihmeissään ja niin olen minäkin, kun myös häneen (mummu koissu 13v.) on tepsineet todella hyvin käsimerkit, naksuttelu ja vihellys😂