Ruuhkavuodet: Riittämättömyys

Mitkä ruuhkavuodet?

Ruuhkavuodet käsitteenä ymmärretään ajanjaksona, jolloin elämässä on yhtä aikaa paljon meneillään. Yleensä siihen liitetään myös lapsiarkea, mutta itse ajattelen ruuhkavuosien koskevan ihan jokaista, joka niin kokee. Onko ruuhkavuosissa kuitenkin pohjimmiltaan kyse vain "ruuhkan" tunteesta?
Viime viikolla Facebook muistutti postauksestani yli 8 vuoden takaa, jossa pohdin mahdollisesti eläväni ruuhkavuosiani.  Tuolloin kävin töissä ja opiskelin yhtä aikaa ja vielä täysin eri aloja. Kouluni oli n. 100 km päässä kotikaupungistani ja lähiopetusta oli joka toinen viikko. Etäviikot opiskelin materiaaleja ja luin tentteihin samalla käyden vuorotyössä, lähiviikot opiskelin aamupäivät ja ajoin iltavuoroihin töihin. Tuohon aikaan edellisessä suhteessani myös lapsettomuushoitomme etenivät ja pääsimme hedelmöityshoito jonoon. 

Mielestäni ruuhkavuodet ei siis katso onko henkilö perheellinen, vai ei. 

Riittämättömyyden tunne ruuhkavuosien vaivana, 
mikä avuksi?

Miettiessäni mikä tunne on usein läsnä ruuhkaisina hetkinä arjessa nousee pintaan tunne riittämättömyydestä. Kahdeksan vuotta sitten kuormituksen kestäminen oli huomattavasti kehittymättömämpi, mutta riittämättömyyden tunne taas oli huomattavasti vieraampi, joka tapauksessa koin eläväni ruuhkavuosiani. Oli ja on monta asiaa hoidettavana, olisi ehdittävä moneen paikkaan, pitäisi pystyä olemaan niin monelle jotain yhtä aikaa ja samaan aikaan en tunne ehtivät oikein mihinkään.

Parasta ensiapua/vastalääkettä riittämättömyyden tunteelle on ainakin nämä neljä seuraavaa:  

1. Hyväksyvä asenne alkaa välittömästi lievittämään ärräkäyrää. Esimerkiksi vaikka tilanne, jossa koet myöhästyväsi ja kiire painaa niskaan: Tilanne on nyt tämä, en voi mennä menneeseen jotta lähtisin aikaisemmin, en myöskään pääsee hyppäämään tulevaisuuteen, olen siis tässä. Tilanteen hyväksyminen itsessään on jo siis vastalääkettä riittämättömyyden tunteella, heti perään onkin hyvä  sitten harjoittaa seuraavaa lääkettä, eli

2. Myötätunnon lohduttava lämpöä voi kokea kiireisessä tilanteessa monellakin tapaa. Itseään kohtaan voi ajatella esim. tein parhaani tänä aamuna. Olin todella väsynyt ja tarvitsin ne muutama extra minuutin vuoteessa köllöttelyyn. Venynyt meikkihetki teki terää huonosti nukutun yön jälkeen tunnen itseni ainakin hieman virkeämmän näköiseksi. On ollut melko kuormittavaa muutamat päivät ja kuuntelin mitä kehoni kaipasi tänä aamuna, siksi join kahvin aamulla rauhassa sen sijaan, että olisin sen ottanut termariin ja lopulta kuitenkin unohtanut juoda sen. Myötätuntoa voi myös jakaa ja "lähettää" muillekin juuri siinä tuskaisimmassa hetkessä. Esim. Tiedän, että en ole ainoa joka kokee juuri näin ja juuri nyt. Tuolla jossain joku painii aivan samanlaisen aamun kanssa. Hyvä me äidit! Kyllä me selvitään tästäkin aamusta. Lähetän kaikille kiiremutseille valtavasti myötätuntoa ja äippä poweria, tää oli tällanen aamu, we got this!

3. TO-DO-listat luomaan arjen onnistumisen kokemuksia. Yksi ihmisen onnellisuuden rakenteista koostuu unelmista, tavoitteista ja saavutuksista. Nämä voivat olla suuria, tai pieniä. TO-DO-listoja tekemällä luot arkeesi pieniä tavoitteita ja niitä pois ruksimalla saat pieniä onnistumisen ja eteenpäin menemisen kokemuksia ruuhkaisan arjen keskellä. Tämäkin oivaa vastalääkettä riittämättömyyden tunteeseen, kun huomaat ruksineesi tehtäviä pitkin päivää.

4. Aikatauluttaminen, sekä kalenterointi helpottamaan ennakointia. Myönnän, että tässä on parantamisen varaa itsellänikin ja varsinkin suuruusperhe arka eläessä. Tätä kalenteria tehdessä ja vaikka viikon aikataulua laatiessa, erityisen tärkeää olisi kalenteriin merkata OMA AIKA! Tämä on elinehto ruuhkavuosissa. Kalenteroi itsellesi viikoittain omaa aikaa, jolloin teet jotain mistä suunnattomasti nautit. Jos sekin on päässyt ruuhkan keskellä unohtumaan, että mistä ja mitä tekemällä minä sainkaan aikanaan mielihyvää ja lepoa hermoille on asian ääreää hyvä viettää vaikka päivä. Listailla ylös asioita mistä on joskus pitänyt, tai mitä on vaikka harrastanut lapsena. Siitäpä sujahdankin tämän postauksen viimeiselle kappaleelle..

Mielekäs tekeminen, ruuhkavuosien voimavarana

Huomaan tarvetta kirjoittaa. Huomaan, että haluaisin tehdä tätä useammin, mutta ei minulla ole ollut aikaa tähän... Tarkemmin asiaa pohtiessani ymmärrän kuitenkin "ajan puutteen" takana olevan vain minä itse. 

Nytkin autossa istuessa ja odottaessa lasta kerhosta huomaan suorastaan pakahtuvani, kun muistin, että minähän rakastan kirjoittaa! Se vain on taas päässyt unohtumaan kaiken muun arjen kiireen ja "tärkeämmän" keskellä. Kirjoittaminen on minun juttuni. Nautin siitä ja se toimii monellakin tapaa voimavaranani.

Ja mitäs ihmettä, minähän kerkeän näköjään aivan hyvin aloittamaan kirjoittamisen vaikka näinkin lyhyessä rakosessa.

Nyt onkin siis aika koittaa jälleen aktivoitua asiassa, kuitenkaan ottamatta tästä liikaa stressiä. Myötätunto, itseä ja muita kohtaan ja ihanaa mikäli joku näistä kirjoituksista kokee saavansa vaikkapa vertaistukea.