Kolme erilaista imetyskokemusta

Imettäminen aiheena on noussut pintaan kuluneella viikolla muutamastakin syystä. Mm. Helmikuussa ystävänpäivänä siintäisi ensimmäinen "pidempi eronhetki" vauvasta, kun ollaan mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa menossa katsomaan standuppia viereiseen kaupunkiin. Tyttäremme myös kuolaa tällähetkellä todella paljon. Nämä ensimmäiset imetysajan etapit ovat saaneet minut muistelemaan jokaista kolmea immetyskokemustani 

Olen halunnut jokaisen lapseni kanssa kokeilla imettämistä. Puhun kokeilemisesta, koska joka kerta olen myös sallinut mahdollisuuden sille, että se ei välttämättä syystä, tai toisesta lähde rullamaan aivan vaivattomasti, tai ei ollenkaan. 

Ensimmäinen imetys, eikä mitään odotuksia.

Esikoiseni kohdalla kävin neuvolan tarjoamassa imetysohjauksessa. Tieto mitä sillä sai oli tarpeellista, mutta kädestä pitäen halusin opastuksen myös synnärillä. Olen jokaisen lapseni kanssa ollut synnärillä kolme vuorokautta. Esikoisen kohdalla se ilmeisesti johtui siitä, että olin ensikertalainen. 

Koska synnytys sujui hyvin sain esikoisen rinnalle jo synnytys salissa. 

Rinnalla oloa oli paljon jo ennen kotiutumista ja maitoakin nousi hieman pumpatessa jo sairaalassa.

Kotona kuitenkin pääsin kokemaan myös maidon nousu kuumeen. Oli hurja tunne, kun aivan puskista alkoi hervoton horkka, niin että hampaat kalisi. Soitin tietenkin sairaalaan ja kysyin, neuvot, jotka oli, että imetä. 

Näin tein ja jatkoin pääsääntöisesti imetystä 8kk. Kiinteiden maistelu alkoi kuuden kuukauden iässä ja samalla tuoden mukaan myös korvikkeita, koska hampaat tekivät kovasti jo tuloaan ja imetys alkoi tehdä kipeää. 

Imeminen vauvalla onnistui kokoajan hyvin, eikä otteissa tms. ollut mitään, mutta jälkeen päin, jo kouluiässä R-äänettä treenatessa on hänellä todettu kireä kielijänne.

Keskimmäinen imetys: odotukset vs. seikat.

Keskimmäisen lapseni kohdalla juttu imettämisen suhteen olikin toinen. Jo synnärillä huomattiin vauvan kielijänteen olevan tiukka. Kieli ei liponut alahuulta ja hertan muotokin oli selvä. Imiessä leuka lonksasi ja huulet napsahtelivat. Melko pian kotiutumisen jälkeen neuvolasta meidät ohjattiin kielijänteen opereointiin. Toimenpide vaikutti minusta rutiininomaiselta, enkä osannut sitä millään tavalla kyseenalaistaa, tai kysellä sen enempää. Jälkeen päin olen kuullut aiheeseen liittyen paljonkin mm. hoitamisesta operaation jälkeen yms. Minulle ohjeistettiin vain imettämään paljon.

Noh, operaatio todella auttoi miellä ja imeminen lähti rullaamaan. En kuitenkaan siirtynyt kokonaan täysimetykseen, koska paino nousi hitaasti ja sitä halusin boostailla korvikkeella imettämisen rinnalla.

Vauvan ollessa hieman yli 4kk me erosimme lasteni isän kanssa. Imettämisestä johtunen alkuun tapaamisia vauvan kanssa oli niin, että olin juuri pienimmän imettänyt ja isä antoi lisänä korviketta. Imettämisen loputtua alkoi vauvakin olemaan ensin yhden yön ja sitten viikonlopun erossa minusta.

Vieläkin rintaa puristaa miettiä noita aikoja ja sitä kaikkea missä yritti vain toimia oikein ja selviytyä, elettiinpä myös kevättä ja kesää 2020, korona oli hulluimmillaan.

Eli imettäminen kesti n. 6kk.

Imettäminen nyt

Nyt kolmannen kanssa halusin taas ehdottomasti kokeilla imettämistä. 

Tämä kerta onkin jälleen ollut ihan oma kokemuksensa. Jo synnärillä olin ihan äimänä siitä miten pitkän näköinen vauvan kieli oli. Normaali mittainenhan se tietenkin on, mutta pisin minun vauvoistani.😅

Sain ohjeistukseksi jo ennen synnytystä lypsää maitoa, tämä ilmeisesti uutta ohjeistusta ihan yleisestikin? Minun kohdallani sitä toki myös suositeltiin, koska minulla oli insuliinihoitoinen raskausajan diabetes ja lapsen synnyttyä hänen verensokerinsa saattaisi hieman romahtaa mihin juurikin minun maitoni olisi paras mahdollinen lääke. 

Noh, maitoa nousi niin vähän ennen synnytystä, että en sitä todellakaan mihinkään jemmaan asti saanut. Osastolla sitä alkoikin jo nousemaan hyvin pumpatessa ja syöttöpunnituksilla nähtiin myös maidon nousseen. 

Olenkin koittanut asennoitua tähän imetystaipaleeseen armollisesti. Vauva on kohta 4kk ja tähän mennessä maitoa on riittänyt todella hyvin. En ole sitä mihinkään jemmaan pumppaillut, enkä mitekään lisäksi lypsänyt. Vauva on saanut homman hoitaa ihan itse ja tilailla maitoa halutessaan. Mitään selkeitä "tiheänimun kausia" en ole huomannut. Voi olla että joulukuun jälkeen hieman jo pulloa harjoitan, koska ystävänpäivänä standup keikka. Katsotaan miten vauva tottuu pulloon ja mahdollisesti jatkan äidinmaitoa korvikkeella, mikäli en saa pumpaamalla jemmaan reissua varten. Kiinteiden maistelu alkanee myös tässä joulun aikaan.

Herkkää, haikeaa, armollista

Koitan olla liikaa stressaamatta tätä imetysmatkaa. Aika-ajoin huomaan kuitenkin saavani itseni kiinni siitä, kun seuraan pientä hipsuttavaa kättä rinnallani. Tiedostan, että tämä voi olla viimeinen kerta, kun näistä hetkistä nautin. 

Muistan jokaisen lapseni kohdalta tuon käden. Sen hennon liikkeen, aivan kuin vauva syleilisi jotain itselleen niin kallisarvoista ja niinhän hän toki tekeekin. Muistan jokaisen onnellisen tuijotuksen rinnan takaa ja sen hymyn mikä nousee molempien kasvoille katseen kohdatessa. 

Onnea se on. 

Ollaan siis äidit armollisia itselle ja myös muille äideille. Jokaisen imetystaival on omansa ja siihenkin voi moni asia olla vaikuttamassa. 

Imetitpä, tai annatpa korviketta pullosta toimit oikein, eli huolehdit vauvasi elintärkeästä asiasta, ruokkimisesta.