Materialismi onnellisuus kierrätyskeskukselta

Kirppislöytöjä töihin ja kotiin

Viime kirpparikierroksesta olikin jo aikaa ja nytkin tuli käytyä, koska tarvitsimme joulumyyjäisiä varten tarvikkeita. Tarvikkeita tarpeeseen löytyikin todella hyvin, mutta myös omaksi iloksi muutama juttu, joita en edes tiennyt tarvitsevani😅

Merkityksellisiä löytöjä part. 1

Joutsenet

Olen aina aika-ajoin törmännyt siihen, kun jotkut ihmiset keräilee jotain esineitä, tai vaikkapa astiastoa. Itse olen välillä haaveillut, miten kiva olisi jotain keräillä, mutta en oikein ole sellaista mieluista aihetta löytänyt. 

Kun isäni nukkui pois muutama vuosi sitten häneltä jäi useampi posliini joutsen. En ihan varma ole kuinka merkityksellisiä nuo joutsenet varsinaisesti hänelle olivat, vai oliko ne enempi olleet hänen edesmenneen naisystävänsä keräämiä, mutta ei hän niistä ollut hankkiutunut eroon tämän pois menon jälkeenkään. 

Kun tavaroita jaettiin isäni asunnolta veljeni kysyi mitä joutsenille tehtäisiin. Sanoin voivani ottaa ne ja mahdollisesti hyödyntää ne vaikka jossain työprojektissa. 

Kerran, kun veljeni kävi isän tavaroita läpi löysi hän sieltä isän syntymäpäiväkortin johon olin itseni kuitannut nimellä "ykkösjoutsenesi". Tuo juttu juontaa juurensa lapsuuteemme, jossa olin uimaan juostessa ja laiturilta hypätessä kajauttanut "täältä tulee ykkösjoutsen". Tarina ei kerro miksi, ehkä siksi että ihailin niitä ja siihen aikaan joutsen oli harvinaisempi näky, kun esim. tänä päivänä.

Tuon kortin ja jutun muistettuani tiesin, että joutsenille piti löytää joku merkityksellinen käyttö tarkoitus, niiden oli kuulunutkin jäädä minulle.

Kun isän uurna laskettiin tein kiven päälle kukka-asetelman yhteen joutseneen. 

Kun tyttäremme ristiäisiä vietettiin viime kuussa, tein kaste ja kahvipöytiin asetelmia noihin joutseniin. 

Kun ensi kesänä menemme naimisiin aion jälleen käyttää noita joutsenia, se on jotain isältäni.

Löysinkö keräily kohteeni, vai löysikö keräilykohde minut?

Tänään meidän käydessä kierrätyskeskuksilla löysin ensimmäiseltä kirpparilta posliini joutsenen, joka oli erinäköinen, kuin ne mitä kotona jo oli. Minua huvitti. 

Käännyin äitini puoleen ja sanoin, että melkein tekisi mieli ostaa, johon hän tuumasi, että "no osta". Hetken joutsenen kanssa käveltyäni tiesin, että se tulee kotiin mukaan. 

Kun menimme seuraavalle kirpparille ja olimme jo kierrelleet jonkun aikaa, kun edessäni oli hyllykkö, mikä oli TÄYNNÄ posliini joutsenia. Voi luoja😂

Poikani 5v. totesi myös "katso äiti, siinä on sulle lisää joutsenia". 

Katsellessani joutsenia silmään osui tismalleen saman näköinen joutsen, minkä olin juuri edelliseltä kirpparilta ostanut, mutta vain pienempi. Juu, juu tämä lähtee ehdottomasti mukaan. 

Oli myös toinen joutsen, se ei ollut sellainen, minkä sisään voi jotain laittaa, vaan koriste-esine sellaisenaan. Tiesin, että se kuului isäni kuvan viereen hyllylle.

Näin ollen totean itseni joutsenten keräilijäksi😀