Ruuhkavuodet ja hyvinvointi: Tunteiden tunnistamista ja itsemyötätunnon hyödyt.

Tunteiden tunnistamisen ja itsemyötätunnon hyvödyt

Tunteita töistä kotiin

Työpäivä pulkassa ja kiva päivä olikin, ennen kuin joku kantoi negatiivisuutensa töihin. Miten tarttuvaa mielialat ja tunnetilat voikaan olla. Tässä tilanteessa käytän nyt esimerkkinä tunnetta ärtymys, vaikka yhtä hyvin se voisi olla mikä tahansa negatiivinen tunne. Ärtymys ei tosiaan työpäiväni aikana käynyt kertaakaan tunneskaalassani, ennen kuin työkaverini kantoi sen töihin. Ärtymyksen kohde ei edes ollut sama, mutta välittömästä laittoi skannaamaan tilannetta mikä minut tekee ärtyneeksi. Kohde oli kylläkin helppo löytää, no tämä työkaverini asenne/tunne/mieliala..

Mikä ikävintä, tämä ei tarttunut vain minuun, vaan myös muihin työkavereihini. Jokainen oli hieman varpaillaan ja vältteli kontaktia tähän kyseiseen "ankeuttajaan".

"Ankeuttajan" sanomiset eivät varsinaisesti kohdistuneet vain minuun, mutta huomasin saavani kiivaasta keskustelusta ihan fyysisiäkin rektioita. Poskia kuumotti, niskaan tuli kihelmöintiä, kädet tärisivät ja nieleminen oli hankalaa. Kehoni oli aivan pakene tilassa.

Työpäiväni päättyi aika pian kaffehuone keskustelun jälkeen ja lähdin hakemaan lastani hoidosta. Koitin kovasti karistaa tunnetilaa niskastani. Koitin ikäänkuin imeä jostain tilalle jonkin muun positiivisemman fiiliksen. Päiväkodilla oli hipihiljaista. Lapset olivat syömässä välipalaa ja mieleni teki ihan ääneen mainita, että onpas täällä hiljaista ja, että en varmaan ole koskaan ollut päiväkodissa, missä olisi näin hiljaista välipalalla. Nyt kun mietin kommenttiani jälkikäteen on siinäkin "ärtymys" läsnä. Miksi en voinut kehua tilanteen rauhallisuutta? 

Kotimatkalla jututin poikaani ja ihastelin kaunista päivää. Unohdin asian hetkeksi. Tulimme kotiin ja puuhailin autonlämmityspiuhan paikalleen huomista varten. Hain koiran sisältä juoksemaan ulos samalla, kun hain uuniin puita ja tervehdin viimeistä kouluta tulevaa lasta. 

Sisällä keittelin kahvia ja otin välipalaa lapsen kanssa, en ajatellutkaan työasiaa, eli aika hyvin meni jo. 

Kun välipala oli otettu koitti "hiljainen hetki". Jokainen oli omissa hommissaan, eikä vielä oikein ollut edes aika ryhtyä laittamaan ruokaa. Asia palasi mieleeni. 

Rupesin pohtimaan keinoja tilanteen ajattelusta pintaan nousevia negatiivisia tunteita käsitelläkseni.

Keinoja negatiivisten tunteiden käsittelyyn

Positiivista psykologiaa opiskellessani kävimme läpi myös negatiivisten tunteiden merkitystä. Jo evoluutiomme alussa negatiivisilla tunteilla on ollut tärkeä merkitys lajimme säilymisen kannalta. Negatiiviset tunteet ovat auttaneet meitä selviytymään vaikeista tilanteista antamalla meille signaalin taistella, paeta ja jähmettyä. Nämä toiminnot on myös helposti tarttuneet meistä toisiimme. Näitä toimintoja tarvitaan toki nykypäivänäkin, jotta selviydymme alati muuttuvassa maailmassa ja tästäkin voisi ihan omaa pohdintaansa kirjoittaa. Nyt kuitenkin avaan tähän hieman keinoa joka ovat toiminut minulla itselläni ja läheisilläni, kun negatiiviset tunteet ovat ottaneet hallintaansa.

Puheluun vastaaminen ja itsemyötätunto

Yksi toimiva keino itselläni on ollut tämä puheluun vastaaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun negatiivinen, epämiellyttävä, tai muuten hankala tunne ottaa sinut valtaansa on syytä selvittää mikä tunne siellä pohjalla on? Eli tavallaan sinä vastaat sisältä tulevaan puheluun. 

Tarkoituksena on selvittää ja nimetä tunne, kuten pelko, häpeä, viha, suru yms. 

Yleensä tunteen nimeäminen on jo itsessään sitä lievittävää. 

Voi myös pohtia onko tilanteessa jotain tuttua, laukaiseeko tilanteessa jokin aikaisempi kokemus elämässä tämän tunteen?

Tunteita voi olla myös päällekkäin useita ja niitä kannattaakin tunnustella ja nimetä niin monia, kun vain mieleen nousee. 

Kysy itseltäsi, kuinka voisit olla avuksi? Mitä halua, tai voisit tehdä, jotta olisi taas mukavampi/rennompi olo ja voisit jatkaa päivää?

Itsemyötätunto hetkessä on myös vahvaa lääkettä. Olen saanut itse mielettömän vahvan kokemuksen itsemyötätunnon hoitavasta voimasta ja voinkin kertoa kokemuksen seuraavassa postauksessani, koska olen sillä matkalla edelleen.

Lyhykäisyydessään itsemyötätuntoa harjoittaa parhaiten puhumalla ja puhuttelemalla itseä kuin puhuisi parhaalle ystävälleen, tai vaikkapa omalle kuvalle lapsena.

Puhu itsellesi kuin ystävällesi, tai lapsiversiolle itsestäsi. Kehu ja kannusta. Halaa ja lohduta. Ole itsesi paras ystävä ja tsemppari, koska vain sinä voit olla itsesi seurassa elämäsi loppuun asti.

Olen tällä hetkellä lukemassa/kuuntelemassa Mel Robbinsin Let Them-kirjaa, koska tätä minulle suositeltu. Voisikohan tästä kirjasta löytyä myös lisää keinoja vastaavaan tilanteeseen?